10. joulukuuta 2017

Eurasier Cindy

Cindy, kuva: Juulia Klemi

Sain kehrättäväkseni eurasier Cindyn (Fabulous Dantas Cindy) karvaa. Cindy on 2-vuotias leikattu narttu ja väriltään punertava. Emäntänsä Juulian mukaan "Cindy on kiltti, empaattinen, hauska, itsepäinen, ei lainkaan miellyttämishaluinen, mutta namien voimalla harrastetaan. Toki joskus kesken harjoituksen se ei enää jaksa keskittyä vaan lähtee hajuja seuraamaan. Palloleikit eivät Cindyä kiinnosta, mutta sukkien varastelu on sen lempipuuha. Kun nyt on ulkona pakkasta tykkää nukkua yöt pihalla omassa kopissaan. Kesällä vaikka on kuinka kuuma ei sitä veteen saa millään. On se vähän erikoinen tyttö :)." Cindy onkin harrastanut nuoresta iästään huolimatta vaikka mitä Juulian kanssa, mm. pentutreffejä, koirakouluja, agilityä ja tokoa.

Cindyn karvaerä sisälsi monenlaatuista kuitua: harjattua pitempää ja lyhyempää leikattua karvaa. Kuitu oli takutonta, joten pystyin kehräämään sen karstaamatta. Kehräsin langan Bliss-rukillani ja kertasin kaksisäikeiseksi. Koska kuidun pituus vaihteli, myös kierteestä tuli epätasaisempaa. Valmis lanka on kuitenkin tasapainoista, ei yli- tai alakierteistä. Pesin langan astianpesuaineella ja huuhtelin lopuksi etikkatilkalla maustetussa vedessä. Tasoitin kierrettä hakkaamalla vyyhtejä seinään ennen kuivatusta.

Valmista 100 % eurasierlankaa syntyi vajaat 600 grammaa. Se on napakkaa, mutta pehmeää. Kehräsin langan tavallista vahvemmalla kierteellä, jotta se kestäisi paremmin esim. sukkien raaka-aineena. Tästä määrästä valmistuukin useammat sukat tai lapaset :).


7. joulukuuta 2017

Samojedi Nalle

Nalle juuri pestynä. Kuva: Sirpa Vimpari.

Vihdoinkin pääsin kehräämään! Sain nautiskella luksuskuidusta, sillä kehrättäväni oli reilu erä samojedinkoiran karvaa. Karva on peräisin 5-vuotiaasta samojediuros Nallesta. Nallen emäntä Sirpa kertoo, että tällä hänen ja aikuisen poikansa omistamalla samojedilla on todella lämmin ja paksu turkki. Sirpan mukaan: "Nalle viihtyy hyvin ulkona, eikä kavahda lenkillä käyntiä -35 asteen pakkasessakaan, mutta pärjää hyvin sisälläkin. Hän onkin ihan sisäkoira. Nalle on erittäin ystävällinen sekä seurallinen. Tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa. Mielipuuhia hänellä on rapsutusten kerjääminen sekä vastaanottaminen, juuston syönti ja lenkkeily."


Nallen karva oli pääosin harjattua. Kuitu oli takutonta ja tarpeeksi pitkää, joten sain sen kehrättyä ilman karstausta. Mukana oli jonkin verran lyhyttä kuitua, minkä vuoksi kierteen vahvuus hieman vaihtelee valmiissa langassa. Kertasin langan kaksisäikeiseksi kehräyksen jälkeen.

Pesin valmiin langan astianpesuaineella ja huuhteluveteen lorautin tilkan etikkaa. Lanka kirkastui pesussa selvästi. Valmista 100 %:sta samojedilankaa syntyi reilut 600 grammaa. Se on todella pehmeää, lämmintä - aivan kuten Nallen turkkikin. Todellista luksuslankaa, josta voisi neuloa vaikka ylellisen, paksun villapaidan.


9. elokuuta 2017

Kääpiöpystykorva Leo, osa 2

Leo, kuva: Sanna Karkulehto

Ystäväni Sanna omistaa kääpiöpystykorva Leon. Leo on löytökoira Houstonin highwaylta. Olen kehrännyt Leosta lankaa aiemminkin.

Leon karvaerä oli harjattua: takutonta ja siistiä, joten kehräsin sen ilman karstausta. Mittelspitzin karva on yksi suosikkejani, sillä se on helppoa ja miellyttävää kehrätä. Kehräsin ja kertasin kaksisäikeisen langan Bliss-rukillani. Pesin valmiin langan ja kuivatin ulkona. Pesuaineena hajuton astianpesuaine ja huuhteluvedessä loraus etikkaa.

Valmista 100 %:sta kääpiöpystykorvalankaa syntyi 155 grammaa. Se on ylellistä, lämmintä ja pehmeää, sopii luksusneuleisiin.


1. elokuuta 2017

Shetlanninlammaskoira ja alpakka



Ystäväni Senja toimitti minulle vakiokarvanluovuttaja Frodon karvaa. Frodo on jo 13-vuotias arvokkaasti vanhentunut shetlanninlammaskoirauros. Olen kehrännyt Frodo-lankaa useamman kerran. Tällä kertaa Senja yllätti minut alpakkavillalla. Sovimme, että kehrään koirankarvan ja alpakkavillan samaan lankaan. Yleensä en halua sotkea koirankarvan joukkoon lampaanvillaa tai muita kuituja, koska koirankarvalangan ylellisyys kärsii siitä. Alpakka kuitenkin on niin hieno kuitu, että tämä mix kuulosti hyvälle.

Kehräsin Blissilläni ensin koirankarvan. Harjattu shelttikuitu on kehrääjän unelma ja kehrääminen oli helppoa. Myös alpakkakuitu oli tarpeeksi pitkää ja siistiä, joten sen kehrääminen oli myös vaivatonta. Haasteellisinta oli tehdä alpakkasäikeestä yhtä paksua kuin koirasäikeestä, sillä hienonhienosta alpakasta saisi aikaan hyvin ohutta säiettä halutessaan. Kumpikin kuitu oli niin takutonta, että kehräsin ne karstaamatta.

Kertasin koira- ja alpakkasäikeet yhteen kaksisäikeiseksi langaksi. Kuidut olivat erivärisiä, sheltti vaaleanruskeaa ja alpakka keskiruskeaa, joten langasta tuli kivasti kaksivärinen.

Pesin langan astianpesuaineella ja lorautin huuhteluveteen etikkaa. Tänään sattui olemaan lämmin sekä tuulinen päivä, joten märät vyyhdit ehtivät kuivua lähes valmiiksi ulkona.

Valmista 50% shetlanninlammaskoira - 50% alpakka -lankaa syntyi 200 grammaa. Se on kevyttä, pehmeää ja erittäin lämmintä - siis varsinainen luksuslanka, joka soveltuu kaikkein hienoimpiin neuletöihin.

19. heinäkuuta 2017

Partacollie: Rasseli & vanhaenglanninlammaskoira: Teuvo



Partacollie Rasseli, kuva: Naana Kourunen.

Vanhaenglanninlammaskoira Teuvo, kuva: Naana Kourunen.

Ikuisuusprojektini valmistui vihdoin! Aloitin viime vuoden lopulla kehräämään tätä mielenkiintoista partacollien ja vanhanenglanninlammaskoiran sekoitusta, joten jo oli aikakin.

Kyseessä on 7-vuotiaan partacollieuros Rasselin ja 4-vuotiaan vanhaenglanninlammaskoirauros Teuvon karvasekoitus. Omistaja Naanan mukaan näiden rotujen karvanlaatu on hyvin samankaltainen. Sain kehrättäväkseni sekä harjattua karvaa että leikattua karvaa. Kehräsin harjatun karvan talvella, mutta totesin leikatun kuidun olevan niin pöllyävää, ettei se soveltunut sisätiloissa työstettäväksi.
Kehrätty kuitu kaipasi osin karstausta, jonka tein tällä kertaa käsikarstoilla. Erässä oli monenlaista karvanlaatua ja kehräys ei ollut ihan helpoimmasta päästä. Kehräsin harjatun karvan kaksisäikeiseksi langaksi Blissillä. Pesin sen ja hakkasin kierrettä tasaiseksi märkänä. 

Leikattuun kuituun kävin käsiksi vasta heinäkuussa kevään muiden kuvioiden vuoksi. Se osoittautuikin haastavimmaksi koirankarvaprojektiksi, mitä eteeni on tullut! Karvan laatu ja paksuus vaihtelivat kovin. Kuitu oli puhdasta, joten se ei sitoutunut kierteelle helposti. Säikeestä oli pakko tehdä paksuhkoa. Todellinen vaikeus ilmeni kertaamisvaiheessa. En millään saanut langasta tasapainoista, se kiersi aina jompaan kumpaan suuntaan. Ajelin valmista lankaa rukilla kumpaakin suuntaan, levittelin langan vyyhdeistä pihamaalle ja tein vaikka mitä temppuja, jotta lopulta sain kaksi vyyhtiä kunnollista lankaa. Tällä kertaa minun oli luovutettava ja jätin haastavimmat leikatut karvat kehräämättä. Pesin leikatusta karvasta kaksisäikeiseksi kehräämäni langan ja kuivatin sen ulkona. 

Valmis 100 % partacollie-vanhaenglanninlammaskoiralanka on harjatusta karvaerästä valmistettuna paksuhkoa, hieman karheaa ja mukavan moniväristä. Leikatusta karvasta kehrätty lanka on huomattavasti karheampaa, kovempaa ja epätasaisempaa. Lankaa valmistui 550 grammaa ja sitä voisi käyttää tehosteena erilaisissa neuleissa. 

Kehräsin ensimmäistä kertaa näitä rotuja ja yllätyin kuidun vaativuudesta. Tähän mennessä kehräämistäni 40 koirarodusta nämä olivat haastavimpia ilman muuta. Mutta eihän tämän aina niin helppoa tarvitse ollakaan - pääasia, että on mielenkiintoista :).



21. helmikuuta 2017

Hovawart: Pimu

Pimu, kuva: Seija Kiiskilä


Ystävälläni Seijalla on 12-vuotias hovawartnarttu Pimu. Olen aiemmin kehrännyt pienen erän Pimun karvaa langaksi ja Seija on neulonut langasta lapaset. Nyt Seija toimitti minulle enemmän karvaa ja toivoi sukkalankaa.

Tuumasta toimeen. Kehräsin kuidun Bliss-rukillani karstaamatta, koska karstamyllyni oli lainassa. Muutamaa takkua lukuunottamatta Pimun pitkä, harjattu karva soveltui kehrättäväksi hyvin. Kertasin langan kaksisäikeiseksi. Pesin astianpesuaineella ja käytin huuhteluiden aikana etikkakylvyssä, kuten tapanani on. Tasoitin kierrettä hakkaamalla märkiä vyyhtejä seinään.

Olen kehrännyt hovawartteja muutamaan otteeseen ja tykkään rodusta kovasti. Tälläkin kertaa langasta tuli kaunista, pehmeää ja lämmintä. En saanut siitä ihan niin ohutta kuin normisukkalanka, mutta tämä on niin hieno lanka, ettei sitä saapassukkaan saa tuhlata! 100 % hovawartlankaa syntyi 500 grammaa.

20. helmikuuta 2017

Lapinporokoira: Sony

Sony, kuva: Karla Kaivo-oja


Sain kehrättäväkseni ensimmäistä kertaa lapinporokoiran harjattua pohjavillaa. Karva on peräisin neljävuotiaasta porokoirauroksesta nimeltä Sony (Pihlajamäen Peikkopoika). Sonyn emäntä Karla kuvaa koiraansa näin:
Sony, kuva: Karla Kaivo-oja 
Sony rakastaa lunta rodulleen ominaisesti ja kesällä uimista kuuman tullen, tämä ei tosin taida olla kuulemamme perusteella kovin tyypillistä lappalaiskoirille. Vahtiminen on toki osa persoonaa, kun on kotona on joku vahdittava paikalla, yksinään Sony ei kotona onneksi hauku. Sonyn rauhallisen persoonan ylläpitäminen kaipaa ulkoilua ja luonnossa liikkumista. Silloin tällöin, kun tällainen jää vähemmälle, on se selvästi huomattavissa hiukan rauhattomana koirulina. Sony on perso iiiihan kaikelle syötävälle, kasviksiksi lihaan, missään ei meillä nirsoilla. :) Noutaminen ja pallot ovat myös Sonyn suuri rakkaus.

Sony tulee toimeen hyvin lähestulkoon kaikkien eläinlajien edustajien kanssa, paitsi lintuja ja pikkujyrsijöitä on kiva metsästää. Sony kulkee myös mukana autossa ja julkisissa mainiosti ja on muutenkin varsin sopeutuvainen tilanteeseen kuin tilanteeseen. Tulee myös hyvin toimeen pientenkin lasten kanssa. Sonylla on todella pitkä pinna, paitsi jos kyse on syötävästä.

Tässäpä vasta upea kuitu! Valitettavasti hävitin kuvan raakakuidusta, mutta kyseessä on erittäin ohut, kevyt ja hieno tummanruskea pohjavilla, joka oli myös tarpeeksi pitkää hyvän lopputuloksen saamiseksi. Kehräsin karvan karstaamatta Blissillä. Kehräys oli vaivatonta ja helppoa, varsinaista mindfulness-harjoitetta :). Kertasin langan kaksisäikeiseksi ja pyrin tekemään langasta löyhäkierteistä, jotta kuidun keveys ja kuohkeus pääsisivät oikeuksiinsa.

Pesin langan tuoksuttomalla astianpesuaineella ja käytin etikkaliemessä huuhteluvaiheessa. Langan kuivuminen kesti pitkään, monta päivää, vaikka vyyhdit roikkuivat pönttöuunin kupeessa.

Valmista 100 % lapinporokoiralankaa syntyi 500 grammaa. Se on todella pehmeää ja lämmintä - koirankarvalankaa parhaimmillaan. Tästä langasta kannattaa valmistaa jotain ylellistä, esim. hartiahuivi tai neule.  Upea, uusi rotu!