9. elokuuta 2017

Kääpiöpystykorva Leo, osa 2

Leo, kuva: Sanna Karkulehto

Ystäväni Sanna omistaa kääpiöpystykorva Leon. Leo on löytökoira Houstonin highwaylta. Olen kehrännyt Leosta lankaa aiemminkin.

Leon karvaerä oli harjattua: takutonta ja siistiä, joten kehräsin sen ilman karstausta. Mittelspitzin karva on yksi suosikkejani, sillä se on helppoa ja miellyttävää kehrätä. Kehräsin ja kertasin kaksisäikeisen langan Bliss-rukillani. Pesin valmiin langan ja kuivatin ulkona. Pesuaineena hajuton astianpesuaine ja huuhteluvedessä loraus etikkaa.

Valmista 100 %:sta kääpiöpystykorvalankaa syntyi 155 grammaa. Se on ylellistä, lämmintä ja pehmeää, sopii luksusneuleisiin.


1. elokuuta 2017

Shetlanninlammaskoira ja alpakka



Ystäväni Senja toimitti minulle vakiokarvanluovuttaja Frodon karvaa. Frodo on jo 13-vuotias arvokkaasti vanhentunut shetlanninlammaskoirauros. Olen kehrännyt Frodo-lankaa useamman kerran. Tällä kertaa Senja yllätti minut alpakkavillalla. Sovimme, että kehrään koirankarvan ja alpakkavillan samaan lankaan. Yleensä en halua sotkea koirankarvan joukkoon lampaanvillaa tai muita kuituja, koska koirankarvalangan ylellisyys kärsii siitä. Alpakka kuitenkin on niin hieno kuitu, että tämä mix kuulosti hyvälle.

Kehräsin Blissilläni ensin koirankarvan. Harjattu shelttikuitu on kehrääjän unelma ja kehrääminen oli helppoa. Myös alpakkakuitu oli tarpeeksi pitkää ja siistiä, joten sen kehrääminen oli myös vaivatonta. Haasteellisinta oli tehdä alpakkasäikeestä yhtä paksua kuin koirasäikeestä, sillä hienonhienosta alpakasta saisi aikaan hyvin ohutta säiettä halutessaan. Kumpikin kuitu oli niin takutonta, että kehräsin ne karstaamatta.

Kertasin koira- ja alpakkasäikeet yhteen kaksisäikeiseksi langaksi. Kuidut olivat erivärisiä, sheltti vaaleanruskeaa ja alpakka keskiruskeaa, joten langasta tuli kivasti kaksivärinen.

Pesin langan astianpesuaineella ja lorautin huuhteluveteen etikkaa. Tänään sattui olemaan lämmin sekä tuulinen päivä, joten märät vyyhdit ehtivät kuivua lähes valmiiksi ulkona.

Valmista 50% shetlanninlammaskoira - 50% alpakka -lankaa syntyi 200 grammaa. Se on kevyttä, pehmeää ja erittäin lämmintä - siis varsinainen luksuslanka, joka soveltuu kaikkein hienoimpiin neuletöihin.

19. heinäkuuta 2017

Partacollie: Rasseli & vanhaenglanninlammaskoira: Teuvo



Partacollie Rasseli, kuva: Naana Kourunen.

Vanhaenglanninlammaskoira Teuvo, kuva: Naana Kourunen.

Ikuisuusprojektini valmistui vihdoin! Aloitin viime vuoden lopulla kehräämään tätä mielenkiintoista partacollien ja vanhanenglanninlammaskoiran sekoitusta, joten jo oli aikakin.

Kyseessä on 7-vuotiaan partacollieuros Rasselin ja 4-vuotiaan vanhaenglanninlammaskoirauros Teuvon karvasekoitus. Omistaja Naanan mukaan näiden rotujen karvanlaatu on hyvin samankaltainen. Sain kehrättäväkseni sekä harjattua karvaa että leikattua karvaa. Kehräsin harjatun karvan talvella, mutta totesin leikatun kuidun olevan niin pöllyävää, ettei se soveltunut sisätiloissa työstettäväksi.
Kehrätty kuitu kaipasi osin karstausta, jonka tein tällä kertaa käsikarstoilla. Erässä oli monenlaista karvanlaatua ja kehräys ei ollut ihan helpoimmasta päästä. Kehräsin harjatun karvan kaksisäikeiseksi langaksi Blissillä. Pesin sen ja hakkasin kierrettä tasaiseksi märkänä. 

Leikattuun kuituun kävin käsiksi vasta heinäkuussa kevään muiden kuvioiden vuoksi. Se osoittautuikin haastavimmaksi koirankarvaprojektiksi, mitä eteeni on tullut! Karvan laatu ja paksuus vaihtelivat kovin. Kuitu oli puhdasta, joten se ei sitoutunut kierteelle helposti. Säikeestä oli pakko tehdä paksuhkoa. Todellinen vaikeus ilmeni kertaamisvaiheessa. En millään saanut langasta tasapainoista, se kiersi aina jompaan kumpaan suuntaan. Ajelin valmista lankaa rukilla kumpaakin suuntaan, levittelin langan vyyhdeistä pihamaalle ja tein vaikka mitä temppuja, jotta lopulta sain kaksi vyyhtiä kunnollista lankaa. Tällä kertaa minun oli luovutettava ja jätin haastavimmat leikatut karvat kehräämättä. Pesin leikatusta karvasta kaksisäikeiseksi kehräämäni langan ja kuivatin sen ulkona. 

Valmis 100 % partacollie-vanhaenglanninlammaskoiralanka on harjatusta karvaerästä valmistettuna paksuhkoa, hieman karheaa ja mukavan moniväristä. Leikatusta karvasta kehrätty lanka on huomattavasti karheampaa, kovempaa ja epätasaisempaa. Lankaa valmistui 550 grammaa ja sitä voisi käyttää tehosteena erilaisissa neuleissa. 

Kehräsin ensimmäistä kertaa näitä rotuja ja yllätyin kuidun vaativuudesta. Tähän mennessä kehräämistäni 40 koirarodusta nämä olivat haastavimpia ilman muuta. Mutta eihän tämän aina niin helppoa tarvitse ollakaan - pääasia, että on mielenkiintoista :).



21. helmikuuta 2017

Hovawart: Pimu

Pimu, kuva: Seija Kiiskilä


Ystävälläni Seijalla on 12-vuotias hovawartnarttu Pimu. Olen aiemmin kehrännyt pienen erän Pimun karvaa langaksi ja Seija on neulonut langasta lapaset. Nyt Seija toimitti minulle enemmän karvaa ja toivoi sukkalankaa.

Tuumasta toimeen. Kehräsin kuidun Bliss-rukillani karstaamatta, koska karstamyllyni oli lainassa. Muutamaa takkua lukuunottamatta Pimun pitkä, harjattu karva soveltui kehrättäväksi hyvin. Kertasin langan kaksisäikeiseksi. Pesin astianpesuaineella ja käytin huuhteluiden aikana etikkakylvyssä, kuten tapanani on. Tasoitin kierrettä hakkaamalla märkiä vyyhtejä seinään.

Olen kehrännyt hovawartteja muutamaan otteeseen ja tykkään rodusta kovasti. Tälläkin kertaa langasta tuli kaunista, pehmeää ja lämmintä. En saanut siitä ihan niin ohutta kuin normisukkalanka, mutta tämä on niin hieno lanka, ettei sitä saapassukkaan saa tuhlata! 100 % hovawartlankaa syntyi 500 grammaa.

20. helmikuuta 2017

Lapinporokoira: Sony

Sony, kuva: Karla Kaivo-oja


Sain kehrättäväkseni ensimmäistä kertaa lapinporokoiran harjattua pohjavillaa. Karva on peräisin neljävuotiaasta porokoirauroksesta nimeltä Sony (Pihlajamäen Peikkopoika). Sonyn emäntä Karla kuvaa koiraansa näin:
Sony, kuva: Karla Kaivo-oja 
Sony rakastaa lunta rodulleen ominaisesti ja kesällä uimista kuuman tullen, tämä ei tosin taida olla kuulemamme perusteella kovin tyypillistä lappalaiskoirille. Vahtiminen on toki osa persoonaa, kun on kotona on joku vahdittava paikalla, yksinään Sony ei kotona onneksi hauku. Sonyn rauhallisen persoonan ylläpitäminen kaipaa ulkoilua ja luonnossa liikkumista. Silloin tällöin, kun tällainen jää vähemmälle, on se selvästi huomattavissa hiukan rauhattomana koirulina. Sony on perso iiiihan kaikelle syötävälle, kasviksiksi lihaan, missään ei meillä nirsoilla. :) Noutaminen ja pallot ovat myös Sonyn suuri rakkaus.

Sony tulee toimeen hyvin lähestulkoon kaikkien eläinlajien edustajien kanssa, paitsi lintuja ja pikkujyrsijöitä on kiva metsästää. Sony kulkee myös mukana autossa ja julkisissa mainiosti ja on muutenkin varsin sopeutuvainen tilanteeseen kuin tilanteeseen. Tulee myös hyvin toimeen pientenkin lasten kanssa. Sonylla on todella pitkä pinna, paitsi jos kyse on syötävästä.

Tässäpä vasta upea kuitu! Valitettavasti hävitin kuvan raakakuidusta, mutta kyseessä on erittäin ohut, kevyt ja hieno tummanruskea pohjavilla, joka oli myös tarpeeksi pitkää hyvän lopputuloksen saamiseksi. Kehräsin karvan karstaamatta Blissillä. Kehräys oli vaivatonta ja helppoa, varsinaista mindfulness-harjoitetta :). Kertasin langan kaksisäikeiseksi ja pyrin tekemään langasta löyhäkierteistä, jotta kuidun keveys ja kuohkeus pääsisivät oikeuksiinsa.

Pesin langan tuoksuttomalla astianpesuaineella ja käytin etikkaliemessä huuhteluvaiheessa. Langan kuivuminen kesti pitkään, monta päivää, vaikka vyyhdit roikkuivat pönttöuunin kupeessa.

Valmista 100 % lapinporokoiralankaa syntyi 500 grammaa. Se on todella pehmeää ja lämmintä - koirankarvalankaa parhaimmillaan. Tästä langasta kannattaa valmistaa jotain ylellistä, esim. hartiahuivi tai neule.  Upea, uusi rotu!

1. tammikuuta 2017

Afgaaninvinttikoira: MiuMiu



MiuMiu, kuva: Molla Räsänen



Hui, mikä syksy! En ehtinyt koskea rukkiini ennen joulun välipäiviä kertaakaan ja yllätykseni oli suuri, kun kehruuvälineiden joukosta löytyi kaksi rullallista valmista afgaanilankaa. Olen kehrännyt nämä elokuussa ulkona ja työstin ne nyt loppuun.

Leikattu vaalea afgaanikarva on peräisin ystäväni Outin MiuMiu (Ingenue Miu Miu) -nartusta. Outi kertoo, että Miuku on kohta 11-vuotias, vasta viime vuosina aikuistumisen merkkejä näyttänyt afgaani. Nuorempana Miuku oli maastotykki, mutta tänä päivänä se ottaa juoksuaskelia vain jos nuorempia pitää ojentaa tai jääkaapin ovi aukeaa, toteaa Outi.

MiuMiun kuitu oli puhdasta ja silkkistä. Leikatulle karvalle tyypillisesti leikkuupäästään kuitu oli terävää ja tuntuu valmiissa langassa karheutena. Kuitua ei tarvinnut karstata ja kehräsin sitä kaksisäikeiseksi langaksi.

Kokeilin ensimmäistä kertaa pesussa hajutonta astianpesuainetta. Se toimikin tehokkaasti ja ennen trimmausta pestystä karvasta irtosi vielä rasvaa. Kuivattelin ison vyyhdin pönttuunin kyljessä ja sen kuivuminen ottikin monta päivää.

Valmis 100 % afgaanilankan on paksuhkoa ja eläväpintaista. Vaikka leikattu kuitu tekee langasta karheampaa, afgaanin silkkisyys on yhä langassa. Valmista lankaa syntyi 330 grammaa, mutta minulla on yhä MiuMiun karvaa jemmassa.

Tästä langasta voisi valmistaa jotain paksua, vaikka sukat kylmien pakkaspäivien varalle. Lanka voi pistellä ihoa vasten, mutta kankaan päällä käytettynä lämmittää varmasti viluisintakin tyyppiä.

5. elokuuta 2016

Collie: Hugo

Hugo, kuva: Virpi Tikka

Minulla on tänä kesänä ollut useampi "terapiakehruu" eli niin ihana kuitu, että kehrääminen on ollut yhtä nautintoa. Skotlanninpaimenkoira eli pitkäkarvainen collie Hugo lukeutuu tähän kategoriaan :). Hugo (Driver Gold Golden Glenny) on viisivuotias uros ja väriltään blue merle. Virpi kertoo, että jopa eläinlääkäri on sanonut Hugolla olevan karvaa viiden koiran edestä ja sitä irtoaakin harjatessa kovasti. Hugon perheeseen kuuluu ihmisten lisäksi koirakaveri, aiemmin sitä kasvatti Mec-collie ja nyt Hugon kaverina on 2-vuotias Ruca-collie. Hugo ja Ruca ovat parhaat kaverukset ja kuin veljekset keskenään, toteaa Virpi.

Sain pienen erän Hugon harjattua pohjavillaa kehrättäväkseni. Kuitu oli hienoa, pitkää ja takutonta, joten pystyin kehräämään sen ilman karstausta Bliss-rukillani. Karvaerässä oli tummempaa ja vaaleampaa kuitua, jotka yritin kehrätä omille rullilleen. Kertausvaiheessa yhdistin tumman ja vaalean kaksisäikeiseksi langaksi ja lopputulokseksi sain kaunista kaksiväristä lankaa. Kehräsin tämän langan aamupäivän auringossa pihallani - mikäpä sen mukavampaa viimeisten lomapäivien viettoa!

Pesin valmiin langan mäntysuovalla. Huuhteluiden jälkeen tasoitin vyyhdin kierrettä hakkaamalla märkää vyyhtiä seinään. Lanka sai kuivua kuistilla.

Valmis 100 % -collielanka on pehmeää, ylellistä ja kaunista. Sitä syntyi 120 grammaa. Suosittelen ehdottomasti ottamaan talteen Hugon karvat jatkossakin, sillä tästä luksuslanka soveltuisi monenlaisten suurempienkin neuleiden materiaaliksi.