21. helmikuuta 2017

Hovawart: Pimu

Pimu, kuva: Seija Kiiskilä


Ystävälläni Seijalla on 12-vuotias hovawartnarttu Pimu. Olen aiemmin kehrännyt pienen erän Pimun karvaa langaksi ja Seija on neulonut langasta lapaset. Nyt Seija toimitti minulle enemmän karvaa ja toivoi sukkalankaa.

Tuumasta toimeen. Kehräsin kuidun Bliss-rukillani karstaamatta, koska karstamyllyni oli lainassa. Muutamaa takkua lukuunottamatta Pimun pitkä, harjattu karva soveltui kehrättäväksi hyvin. Kertasin langan kaksisäikeiseksi. Pesin astianpesuaineella ja käytin huuhteluiden aikana etikkakylvyssä, kuten tapanani on. Tasoitin kierrettä hakkaamalla märkiä vyyhtejä seinään.

Olen kehrännyt hovawartteja muutamaan otteeseen ja tykkään rodusta kovasti. Tälläkin kertaa langasta tuli kaunista, pehmeää ja lämmintä. En saanut siitä ihan niin ohutta kuin normisukkalanka, mutta tämä on niin hieno lanka, ettei sitä saapassukkaan saa tuhlata! 100 % hovawartlankaa syntyi 500 grammaa.

20. helmikuuta 2017

Lapinporokoira: Sony

Sony, kuva: Karla Kaivo-oja


Sain kehrättäväkseni ensimmäistä kertaa lapinporokoiran harjattua pohjavillaa. Karva on peräisin neljävuotiaasta porokoirauroksesta nimeltä Sony (Pihlajamäen Peikkopoika). Sonyn emäntä Karla kuvaa koiraansa näin:
Sony, kuva: Karla Kaivo-oja 
Sony rakastaa lunta rodulleen ominaisesti ja kesällä uimista kuuman tullen, tämä ei tosin taida olla kuulemamme perusteella kovin tyypillistä lappalaiskoirille. Vahtiminen on toki osa persoonaa, kun on kotona on joku vahdittava paikalla, yksinään Sony ei kotona onneksi hauku. Sonyn rauhallisen persoonan ylläpitäminen kaipaa ulkoilua ja luonnossa liikkumista. Silloin tällöin, kun tällainen jää vähemmälle, on se selvästi huomattavissa hiukan rauhattomana koirulina. Sony on perso iiiihan kaikelle syötävälle, kasviksiksi lihaan, missään ei meillä nirsoilla. :) Noutaminen ja pallot ovat myös Sonyn suuri rakkaus.

Sony tulee toimeen hyvin lähestulkoon kaikkien eläinlajien edustajien kanssa, paitsi lintuja ja pikkujyrsijöitä on kiva metsästää. Sony kulkee myös mukana autossa ja julkisissa mainiosti ja on muutenkin varsin sopeutuvainen tilanteeseen kuin tilanteeseen. Tulee myös hyvin toimeen pientenkin lasten kanssa. Sonylla on todella pitkä pinna, paitsi jos kyse on syötävästä.

Tässäpä vasta upea kuitu! Valitettavasti hävitin kuvan raakakuidusta, mutta kyseessä on erittäin ohut, kevyt ja hieno tummanruskea pohjavilla, joka oli myös tarpeeksi pitkää hyvän lopputuloksen saamiseksi. Kehräsin karvan karstaamatta Blissillä. Kehräys oli vaivatonta ja helppoa, varsinaista mindfulness-harjoitetta :). Kertasin langan kaksisäikeiseksi ja pyrin tekemään langasta löyhäkierteistä, jotta kuidun keveys ja kuohkeus pääsisivät oikeuksiinsa.

Pesin langan tuoksuttomalla astianpesuaineella ja käytin etikkaliemessä huuhteluvaiheessa. Langan kuivuminen kesti pitkään, monta päivää, vaikka vyyhdit roikkuivat pönttöuunin kupeessa.

Valmista 100 % lapinporokoiralankaa syntyi 500 grammaa. Se on todella pehmeää ja lämmintä - koirankarvalankaa parhaimmillaan. Tästä langasta kannattaa valmistaa jotain ylellistä, esim. hartiahuivi tai neule.  Upea, uusi rotu!

1. tammikuuta 2017

Afgaaninvinttikoira MiuMiu



MiuMiu, kuva: Molla Räsänen



Hui, mikä syksy! En ehtinyt koskea rukkiini ennen joulun välipäiviä kertaakaan ja yllätykseni oli suuri, kun kehruuvälineiden joukosta löytyi kaksi rullallista valmista afgaanilankaa. Olen kehrännyt nämä elokuussa ulkona ja työstin ne nyt loppuun.

Leikattu vaalea afgaanikarva on peräisin ystäväni Outin MiuMiu (Ingenue Miu Miu) -nartusta. Outi kertoo, että Miuku on kohta 11-vuotias, vasta viime vuosina aikuistumisen merkkejä näyttänyt afgaani. Nuorempana Miuku oli maastotykki, mutta tänä päivänä se ottaa juoksuaskelia vain jos nuorempia pitää ojentaa tai jääkaapin ovi aukeaa, toteaa Outi.

MiuMiun kuitu oli puhdasta ja silkkistä. Leikatulle karvalle tyypillisesti leikkuupäästään kuitu oli terävää ja tuntuu valmiissa langassa karheutena. Kuitua ei tarvinnut karstata ja kehräsin sitä kaksisäikeiseksi langaksi.

Kokeilin ensimmäistä kertaa pesussa hajutonta astianpesuainetta. Se toimikin tehokkaasti ja ennen trimmausta pestystä karvasta irtosi vielä rasvaa. Kuivattelin ison vyyhdin pönttuunin kyljessä ja sen kuivuminen ottikin monta päivää.

Valmis 100 % afgaanilankan on paksuhkoa ja eläväpintaista. Vaikka leikattu kuitu tekee langasta karheampaa, afgaanin silkkisyys on yhä langassa. Valmista lankaa syntyi 330 grammaa, mutta minulla on yhä MiuMiun karvaa jemmassa.

Tästä langasta voisi valmistaa jotain paksua, vaikka sukat kylmien pakkaspäivien varalle. Lanka voi pistellä ihoa vasten, mutta kankaan päällä käytettynä lämmittää varmasti viluisintakin tyyppiä.

5. elokuuta 2016

Collie: Hugo

Hugo, kuva: Virpi Tikka

Minulla on tänä kesänä ollut useampi "terapiakehruu" eli niin ihana kuitu, että kehrääminen on ollut yhtä nautintoa. Skotlanninpaimenkoira eli pitkäkarvainen collie Hugo lukeutuu tähän kategoriaan :). Hugo (Driver Gold Golden Glenny) on viisivuotias uros ja väriltään blue merle. Virpi kertoo, että jopa eläinlääkäri on sanonut Hugolla olevan karvaa viiden koiran edestä ja sitä irtoaakin harjatessa kovasti. Hugon perheeseen kuuluu ihmisten lisäksi koirakaveri, aiemmin sitä kasvatti Mec-collie ja nyt Hugon kaverina on 2-vuotias Ruca-collie. Hugo ja Ruca ovat parhaat kaverukset ja kuin veljekset keskenään, toteaa Virpi.

Sain pienen erän Hugon harjattua pohjavillaa kehrättäväkseni. Kuitu oli hienoa, pitkää ja takutonta, joten pystyin kehräämään sen ilman karstausta Bliss-rukillani. Karvaerässä oli tummempaa ja vaaleampaa kuitua, jotka yritin kehrätä omille rullilleen. Kertausvaiheessa yhdistin tumman ja vaalean kaksisäikeiseksi langaksi ja lopputulokseksi sain kaunista kaksiväristä lankaa. Kehräsin tämän langan aamupäivän auringossa pihallani - mikäpä sen mukavampaa viimeisten lomapäivien viettoa!

Pesin valmiin langan mäntysuovalla. Huuhteluiden jälkeen tasoitin vyyhdin kierrettä hakkaamalla märkää vyyhtiä seinään. Lanka sai kuivua kuistilla.

Valmis 100 % -collielanka on pehmeää, ylellistä ja kaunista. Sitä syntyi 120 grammaa. Suosittelen ehdottomasti ottamaan talteen Hugon karvat jatkossakin, sillä tästä luksuslanka soveltuisi monenlaisten suurempienkin neuleiden materiaaliksi.

3. heinäkuuta 2016

Kultainennoutaja: Miina ja Rico


Rico ja Miina juhannustulilla, kuva: Reine Mutka

Raakakuitu
Ystäväni Reinen Miina-narttu ja Rico-uros ovat touhukkaita, kermanvärisiä kultaisianoutajia. Reine helpottaa koiriensa elämänlaatua kesäisin ajamalla niille kesäturkin. Hän toimitti minulle pari pussillista tätä Miinan ja Ricon leikattua karvaa alkukesästä. Juhannuksena minulla oli aikaa ottaa karva käsittelyyn mökillämme Etelä-Karjalassa.

Karvaerässä on hyvin eripituista kuitua riippuen tietysti siitä, mistä kohtaa koiraa karva oli peräisin. Karva oli monimuotoista myös laatunsa osalta, koska mukana oli pitkä ja liukas peitinkarva sekä hienompi ja pehmeämpi alusvilla. Kuitu oli puhdasta, ei ollenkaan huopuvaa eikä siis tarvinnut karstausta.

Märkä lanka
Arvasin, että tämä projekti ei tule olemaan sieltä helpoimmasta päästä ja näinhän siinä kävi. Kehräsin kultsukarvan 100 %:ksi koirankarvalangaksi Bliss-rukillani. Kertasin sen kaksisäikeiseksi. Säikeestä tuli paksuhkoa ja "tikkuista", kun leikattu karva ei kiertynyt nätisti säikeelle. Jouduin kehräämään säikeen hyvin vahvalle kierteelle, jotta karva pysyisi edes jotenkin matkassa. Kertaamisessa tiukka kierre kostautui ja rukkini oli hätää kärsimässä paksun, kovan ja irtokarvaa pöllyävän langan kanssa. Kehrääminen kävi urheilusuorituksesta, mutta sehän oli vain positiivista juhannuslorvailun vastapainoksi :).

Pesu järvivedessä mäntysuovalla ja vyyhtien rajuhko piekseminen laituria vasten teki langalle ihmeitä. Kova lanka pehmeni ja pahin irtokarvanlähtö väheni. Lanka yllätti minut positiivisesti.

Valmista kultainennoutajalankaa syntyi 250 grammaa, sillä jätin suurimman osan kuidusta kehräämättä. Se on vaaleaa, paksuhkoa ja kovat peitinkarvat töröttävät langasta piikkimäisesti. Leikatulle karvalle ominaisesti lanka on pistelevää, mutta ei niin kovaa kuin karkeakarvaisista roduista kehräämäni lanka. Tämä kultsulanka sopisi tehostelangaksi vaikka sukanvarteen tai neuleeseen. Saas' nähdä, mitä Reinen luottoneuloja tästä saakaan aikaan!

Kultainennoutaja: Miina ja Rico


Rico ja Miina juhannustulilla, kuva: Reine Mutka

Raakakuitu
Ystäväni Reinen Miina-narttu ja Rico-uros ovat touhukkaita, kermanvärisiä kultaisianoutajia. Reine helpottaa koiriensa elämänlaatua kesäisin ajamalla niille kesäturkin. Hän toimitti minulle pari pussillista tätä Miinan ja Ricon leikattua karvaa alkukesästä. Juhannuksena minulla oli aikaa ottaa karva käsittelyyn mökillämme Etelä-Karjalassa.

Karvaerässä on hyvin eripituista kuitua riippuen tietysti siitä, mistä kohtaa koiraa karva oli peräisin. Karva oli monimuotoista myös laatunsa osalta, koska mukana oli pitkä ja liukas peitinkarva sekä hienompi ja pehmeämpi alusvilla. Kuitu oli puhdasta, ei ollenkaan huopuvaa eikä siis tarvinnut karstausta.

Märkä lanka
Arvasin, että tämä projekti ei tule olemaan sieltä helpoimmasta päästä ja näinhän siinä kävi. Kehräsin kultsukarvan 100 %:ksi koirankarvalangaksi Bliss-rukillani. Kertasin sen kaksisäikeiseksi. Säikeestä tuli paksuhkoa ja "tikkuista", kun leikattu karva ei kiertynyt nätisti säikeelle. Jouduin kehräämään säikeen hyvin vahvalle kierteelle, jotta karva pysyisi edes jotenkin matkassa. Kertaamisessa tiukka kierre kostautui ja rukkini oli hätää kärsimässä paksun, kovan ja irtokarvaa pöllyävän langan kanssa. Kehrääminen kävi urheilusuorituksesta, mutta sehän oli vain positiivista juhannuslorvailun vastapainoksi :).

Pesu järvivedessä mäntysuovalla ja vyyhtien rajuhko piekseminen laituria vasten teki langalle ihmeitä. Kova lanka pehmeni ja pahin irtokarvanlähtö väheni. Lanka yllätti minut positiivisesti.

Valmista kultainennoutajalankaa syntyi 250 grammaa, sillä jätin suurimman osan kuidusta kehräämättä. Se on vaaleaa, paksuhkoa ja kovat peitinkarvat töröttävät langasta piikkimäisesti. Leikatulle karvalle ominaisesti lanka on pistelevää, mutta ei niin kovaa kuin karkeakarvaisista roduista kehräämäni lanka. Tämä kultsulanka sopisi tehostelangaksi vaikka sukanvarteen tai neuleeseen. Saas' nähdä, mitä Reinen luottoneuloja tästä saakaan aikaan!

2. kesäkuuta 2016

Shetlanninlammaskoira: Dash'ing

Dash'ing-kennelin Maarit lähetti minulle kehrättäväksi shetlanninlammaskoiriensa harjattua karvaa. Tässä erässä oli hänen tricolour- ja merleväristen koiriensa -  jo edesmenneen Sinin, työkaverin luona asustelevan Nipan,  Säteen ja tämän pentujen Navin & Utun sekä sijoitusnarttu Myyn pohjavillaa.

Kuitu oli sheltille ominaisesti erittäin hienoa ja korkealaatuista. Sitä ei tarvinnut karstata vaan pääsin kehräämään suoraan. Erittäin aktiivisen loppukevääni vuoksi, ehdin kehräämään hyvin harvakseltaan. Ulkokehruukauden avaus toukokuun upean lämpimien päivien myötä oli yhtä ihanaa kuin muinakin vuosina. Suurimman osan tästä projektista kehräsinkin ulkona puutarhassani. Kuitu oli mukavaa kehrättävää ja sain säikeestä tasaista ja ohuehkoa. Kehräsin langasta kaksisäikeistä Bliss-rukillani.

Pesin vyyhdit ulkona viileällä vedellä & mäntysuovalla ja viimeiseen huuhteluveteen lisäsin lorauksen etikkaa. Hakkasin märkiä vyyhtejä talon seinään ja kuivatin vyyhdit ulkona - säästin kuivausajassa monta päivää, kun säät suosivat!

Valmista 100 % shetlanninlammaskoiralankaa syntyi 800 grammaa. Se on lämmintä, pehmeää, kauniin väristä harmaan eri sävyissä ja suht' tasaista. Luksuslankaa, josta voi loihtia monipuolisesti erilaisia neuleita tulevaa talvea varten :).